Vuosi sitten elokuussa saavuin Lontooseen. En hirvesästi tiennyt, mitä odottaa tulevalta vuodelta. Olin ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla, sentään olin lentänyt yksin aikasemminkin. "Työt" alkoi toisena päivänä saapumisestani ja muita perheen lisäksi en täällä tuntenut. Vuoden aikana kuitenkin näin 34 eri aupairia ja näistä 13 useammin kuin kerran. Näistä voisin sanoa, että kavereita sain 7 joiden kanssa varmasti pidän yhteyttä täältä lähettyäkin, ainakin osan.
Vuoden aikana näin myös erilaisia perheitä ja kuulin myös tarinoita muilta aupaireilta. Tältä osin voisin sanoa, että olin onnekas sillä sain palkan aina ajallaan ja aina myös sain sen. Vapaa-aikani oli todella vapaata, enkä joutunut lasten tai talo vahdiksi niin kuin joillekki kävi. Sain myös käyttää vapaa-aikani miten halusin eikä lupia kulkemiseen tarvinut kysyä. Huoneessani oli aina lämmitys päällä vaikka muut olisikin lähteneet reissuun. Itse reissasin 9 kertaa Lontoon ulkopuolelle. Käytin junia ja busseja, mutta perheen kanssa käytössä oli vuokra-auto. Yksin matkustin skotlantiin, mutta siellä olikin kaveri vastassa, muuten aina oli seuraa reissuilla.
Autoakin tuli ajettua 4 kk, mutta olin niin helpottunut kun keväällä ei tarvinut enää. En osaa edes veikata kuinka monia kymmeniä kilometrejä tuli sitten käveltyä lasten kanssa puistoon, harrastuksiin ja päiväkotiin :D Hyötyliikuntaa on tullut kyllä paljon ja lasten kanssa touhuilessa ei voi olla saamatta liikuntaa :D
Vuoden aikana olen myös oppinut syömään enemmän kasviksia ja saanut uusia ideoita ruuan laittoon. Kevään aikana perheen äiti on kovasti koittanut opettaa yrttien ja mausteiden käyttöä ja kyselikin, mitä yrttejä pitää laittaa tietynlaisiin ruokiin.. Olin ehkä huono oppilas tämän suhteen koska en muistanut mistään kaikkia mausteita, esim. mitä tarvii että saa marokkolaisen tai tex mex henkisen ruuan. Eli jos joku päivä innostun kokkaileen Suomessa voi olla, että aika pian joudun laittamaan viestiä perheen äidille ja kyselemaan apua yrttien suhteen :D
Näin vuoden jälkeen ymmärrän myös paremmi englantia ja kuullun ymmärtäminen on parantunut. Ja ainakin motivaatio englannin oppimiseen on kasvanut. Ruuhkiin on ollut vain pakko tottua ja alun metro kauhistus (ekaan kk en käyttänyt metroja) oli vain voitettava, jos haluaa päästä sujuvasti ja suht nopeasti paikasta toiseen. Silti kulkemiseen menee yleensä tunti, oli sit matka 5km tai 15km.
Aupairiksi kun lähin, ajatteli että on vain hoidettava hommat mitä annetaan. Ei passaa alkaa nirsoilemaan, mutta näin se ei mene. Kannattaa etukäteen miettiä tarkasti, mitä on valmis tekemään ja millaista arkea oikeasti jaksaa. Tämäkin opetti paljon ja on varmasti niin monta erilaista tapaa hoitaa asioita kuin on perheitäkin.
Nyt voisin sanoa, että aupairin työ on ohi. Sillä yhtään "työpäivää" ei ole jälellä ja muutaman päivän päästä jo jätän Lontoon. Uskon että Suomeen palattua huomaa vielä enemmän, mitä kaikkea vuoden aikana on oppinut. Hauska myös huomata mitä asioita tulee kaipaamaan Lontoosta. Ehdottomasti tulen vielä Lontooseen ja Englantiin :)