Kiitos!

Monta kertaa kevään aikana miettiin kuinka onnekas olin mun perheestä! Ja varsinkin kun kuuli erilaisia juttuja muilta aupaireilta. Koti jossa asuin oli kodikas ja kotiin tultaessa ovelle kuului toisen lapsen "Hellloouuuu" huuto/tervehdys ja useasti toinen lapsi taas tuli ovelle vastaan napaa näyttäen :D Tätä tulen niin varmasti kaipaan! Tosin jos lapset olivat jo nukkumassa, oli asunnossa silti valot päällä ja perheen isä tekemässä töitä koneella. Oli siis mukava tulla yölläkin kotiin kun tiesi, että siellä on joku hereillä ja näkee että olen pääsyt kotia. Koska kuitenkin perheen vanhemmat halusivat suuriin piirtein tietää, missä menen ja onhan kaikki hyvin. Lontoo kuitenkin on vähän eri kuin Suomen kaupungit joissa olen tottunut kulkemaan. Aina koin olevani tervetullut, ja että perhe oikeasti välittää miten mulla menee ja viihdynkö :) puoleen vuoteen tässä perheessä sisältyi niin lasten kiukutteluja kuin lukuisia haleja ja pusujakin, joten tunsin olevani osa perhettä :) eli lapsetkin ilmeisesti hyväksyivät mut osaksi heidän elämäänsä eivätkä olleet "vieraskoreita". Jatkossa varmasti vaihellaan kuulumisia ja tavataankin kun mahdollista!

Perhe potretti Brightonissa

Kiitos Lontoo,

Kiitos kevät ja

Iso Kiitos mun perheelle!